Kyra hurmasi Ypäjällä

 

 

Kyra Kyrklund veti Hevosopiston katsomot täyteen Ypäjän Oripäivien yhteyteen järjestetyssä klinikassa lauantaina 21.3. Tuhatkunta ihmistä pääsi seuraamaan Kyran valmennusta, joka aloitettiin päivän teeman mukaisesti nuorista hevosista ja päätettiin viimeisen ratsukon kanssa aina GP-liikkeisiin saakka.

 

Erilaisia reseptejä erilaisille hevosille
 

Kun lähdetään valloittamaan Himalajaa, on jokaisen huipulle päässeen polku erilainen. Sama pätee ratsastuksessa, Kyra aloitti. On erilaisia hevosia ja ratsastajia, ja jokaisen on kehitettävä oma reseptinsä parhaimman lopputuloksen saavuttamiseksi. Kun toinen ratsu tarvitsee parempaa aktiivisuutta, toista tarvitsee hidastaa. Ratsastajan täytyy kokeilla uutta reseptiä, jos vanha ei toimi, eikä jäädä junnaamaan paikoilleen. Uuden tavan oppiminen voi olla myös ratsastajalle haastavaa. Silloin ei tule pelätä ottaa käyttöön apuvälineitä, joita Kyra antoikin usean vamennettavan avuksi. Janne Bergh ja Ida-Lotte Peltoniemi saivat kannusremmit satulaan kiinnitettäväksi kauhukahvaksi, ja ohjat otettiin käteen sen alta. Näin autettiin pääsemään eroon epätasaisesta kädestä. Käden ja sitä kautta kuolaintuntuman rauhoituttua hevosten liikkumiseen tuli selkeä ero. Ida-Lotten Top Tilas suorastaan tanssahteli tämän harjoituksen jälkeen.

Ohjalla ei saa vemputtaa eikä vetää taaksepäin. Kauhukahvan ali tuleva ohja auttoi, kun ohjasavut otettiin aina sivulle.

Janne Bergh ja St'Ophir.

 

Ida-Lotte Peltoniemi ja Top Tilas tähtäävät tänä vuonna ponien PM- ja EM-kilpailuihin.

 

Maarit Raiskio ja Irbis

Ratsastajan tärkein apu on painoapu

Kyra painotti läpi koko klinikan ratsastajan apujen oikea-aikaisuutta sekä tarkkuutta. Ratsastajan tärkein apu on painoapu, sillä sen vaikutus hevoseen on jatkuvaa. Pelkällä painoavulla ei kuitenkaan pysty ratsastamaan. Jos kuvittelee ajavansa pyörällä pelkästään hinkkaamalla pyörän satulaa, ei se liiku mihinkään. Tarvitaan myös polkimet, Kyra muistuttaa. Moni myös kuvittelee istuvansa satulassa suorassa, vaikka niin ei ole. Istunta vaikuttaa myös ylävartaloon; hyvä keino suoristaa itsensä onkin ratsastaessa katsoa muutaman sekunnin ajan hevosen häntään. Silloin automaattisesti ylävartalo suoristuu.

Kahdella ohjalla

Ulko-ohjan tukea on korostettu ratsastuksessa pitkään. Kyra antoi hyvänä esimerkkinä ajohevosen kääntämisen. Jos pitää toisesta ohjasta kiinni, ei kärryjen edessä oleva hevonen voi kääntyä vastakkaiseen suuntaan. Myös ratsastuksessa hevosella tulisi olla yhtä paljon tukea molemmilla ohjilla, ja vain tarvittaessa korostaa joko sisä- tai ulko-ohjan tukea. Jos ratsastaja ei ole varma siitä, että kantaako hän hevostaan ulko-ohjalla, voi sitä testata taputtelemalla satunnaisesti hevosta ulkokädellä.

Siiri Kyrö hevosellaan Kyrö Hot Flow toimivat esimerkkiratsukkona käden asennolle. Tuntuman pitäisi tulla pehmeänä koko matkan kuolaimesta kyynerpäähän, joka on jäntevä. Ranne tulee olla rento.

Keskustele pohkeilla, käytä vieteriä

 

 Vieteri kuvitellaan ratsastajan
yläpohkeiden väliin.

Kun käytämme raippaa apuvälineenä, annamme merkin kerran. Jos sillä ei ole vaikutusta, annamme merkin uudelleen - kukaan meistä ei paina raipalla vain entistä voimakkaammin, Kyra kuvaili. Pohjeapua tulisi käyttää samalla ajatuksella. Pohje on irti, kun sitä ei tarvita, ja kun sitä käytetään, annetaan sillä kevyt merkki hevoselle. Pohkeella tai reidellä ei saa jäädä puristamaan, vaan apu annetaan uudelleen niin, että hevonen muuttaa tasapainonsa. Kuvitelkaa yläpohkeittenne väliin vieteri. Jos se yrittää karata toiselta puolelta, käytätte pohjettanne saadaksenne vieterin takaisin halutulle paikalle. Näin hevonen on allasi suorana - sille tulee antaa selvä tunneli, mistä kulkea. Pohje ei saa heilua myöskään liikaa eteen ja taakse. Moni ratsastaja sortuu siihen virheeseen, että käyttää pohjeapua liian takana, vaikuttaakseen paremmin ratsun takajalkoihin. Kun hevosen etuosa jää vain käden varaan, joutuu ratsastaja kantamaan hevostaan. Niinpäin asian ei kuitenkaan kuulu mennä, Kyra huomauttaa. Koska pohkeella tulee ratsastaa myös etuosaa, annetaan avut eteen. Maarit Raiskio sai avukseen kannusremmin jolla jalustinhihna kiinnitettiin satulavyöhön, näin jalka ei päässyt karkaamaan liian kauas taakse. Puolituntisen valmennuksen loppupuolella Maarit ratsasti onnistuneita yksittäisiä vaihtoja, edelleen pohjeavut edessä.

Anu Sironen ja Santoya harjoittelivat mm laukkapiruettien alkeita.

Rentous olennainen osa kokoamista 

 

Hevosen kokoaminen alkaa jo silloin, kun ratsastaja istuutuu hevosen selkään. Hevosen täytyy tällöin pystyä kantamaan sekä itsensä että ratsastaja. Mitä pidemmälle koulutus etenee, sitä kootumpaa liikkumista hevoselta voi vaatia. Olennaisena osana prosessia on rento hevonen, jotta on mahdollisuus oikeaoppiseen kokoamiseen; hevonen luotiviivalla tai sen edessä.

Eräältä valmennettavalta kysyttiin, mistä hevosen kylkiluut alkavat. Ratsastaja osoitti satulan etuosaa, jolloin Kyra korjasi kertomalla, että kylkiluut alkavat jo hevosen lavoista. Kun hevosen etuosa on kiinni käytännössä vain lihaksilla, on tärkeää koota hevosta myös edestä. Jo pitkään takajalkojen aktiivisuutta on korostettu hevosen kokoamisessa, mutta se ei riitä. Hevosen täytyy koota itseään vieterin lailla koko rungosta, ja nostaa itseään vatsalihaksilla. Vasta silloin hevonen on oikeaoppisesti koottu, eikä nojaa ratsastajan käteen etupainoisena.

Kyra näytti Eevamaria "Nipsu" Porthan-Broddellille miten hän pitää kankiohjaa. Hevoset helposti nojaavat kankeen ja väistävät kuolaintuntumaa liikkumalla kuolaimen alla, luotiviivan takana. Kyra painotti useiden hevosten kanssa, että hevosen täytyy ola rehellisesti luotiviivalla, ei sen alla.



Nipsu ja MM-kilpailuissakin mukana ollut Solos Lacan olivat sokerina pohjalla treenatessaan kaikkia GP tason liikkeitä.

 

Viimeisen ratsukon poistuttua maneesista yleisö antoi Kyralle sekä valmennettaville raikuvat aplodit. Kyra toivoi, että jokainen olisi saanut päivän annista vinkkejä omaan ratsastukseen ja rohkaisi kokeilemaan uusia reseptejä kohti parempaa ratsastamista. 

Omasta puolestani uskallan sanoa, että Kyran oppien kuunteleminen ja näkeminen saa minut joka kerta pohtimaan omaa ratsastustani ja sitä, millaiseksi sen haluaisi muuttuvan. Ja että ainakin teoriassa sitä tuntee itsensä aavistuksen verran paremmaksi ratsastajaksi, kun käytössä on Kyran kaltaisen maailmanhuipun opit.

  

Teksti ja Kuvat: Jilla Lappalainen