Kivenheiton päässä Helsingin ydinkeskustasta on Ruskeasuon ratsastuskeskus. Alueella on usean yrittäjän talleja. Heidän käytössään on Helsingin kaupungin omistama, aikoinaan olympialaisia varten rakennettu ja nykyään suojeltu maneesi, kentät, Laakson ratsastusstadion sekä Ruskeasuon ja Keskuspuiston ratsastuspolut. Alueet ovat tulleet hevosihmisille tutuiksi erilaisten kilpailuiden, valmennusten sekä muiden tapahtumien kautta. Rusan talleilla vaikuttaa suomalaisen kouluratsastuksen kärkikaarti, mutta myös valtion virkamiehiä. Tämän kertaisella rusan vierailulla pääsinkin tutustumaan ratsupoliisin arkeen!
Keväisessä säässä tallinpihalla tapaan kolme töistä palaavaa poliisiratsukkoa. Kaikkeen totutetut hevoset eivät korvaansa lotkauta kameran edessä, vaan säilyttävät virkamiesilmeensä kuvausyrityksistäni huolimatta.Isossa ja valoisassa karsinassa Atte-niminen hevonen vaihtaa kuitenkin vapaalle, tosin ruunan suurimman kiinnostuksen saa päiväheinät eikä kamera. Tallissa on käynnissä pikkulintujen iloinen konsertti, mutta muutoin tunnelma on hyvin rauhallinen. Ei uskoisi, että ollaan melkein Helsingin ytimessä.
Viihtyisästä tallista on suora kulku ratsupoliisin mukavan lämpimiin sosiaalitiloihin. Ja hyvä niin, sillä ratsupoliisi tekee työtä ulkona säällä kuin säällä. Kun pakkasta on enemmän kuin parikymmentä astetta, mietitään vaatiiko tapahtuma ratsupoliisia vai suuntaammeko maneesiin, haastateltavakseni lupautunut Jukka Aarninsalo kertoo. Hevosten koulutusmetodeita en pääse seuraamaan, mutta 30 vuoden uran ratsupoliisissa tehnyt Jukka kertoo mielenkiintoisesti työnsä arjesta. Mitä paremmin oppii ratsastamaan ja tuntemaan hevosia, sitä miellyttävämmäksi työ muuttuu, Jukka toteaa.
Kun poliisihevoset hankitaan, ne ovat kuudesta kymmeneen vuotiaita, joten hevostenkin työurille kertyy pituutta kiitettävästi. Parhaimmillaan poliisihevonen on pysynyt työkuntoisena 22 vuotiaaksi asti, mutta työuran pituus on yksilöllistä. Helsingin yksikön kahdeksas poliisihevonen, tallin kuopus, Paroni liittyi joukkoon viime kesäkuussa. Seitsemän vuotias hevonen läpäisi koeajan, ja pitkään kestänyt poliisihevosen etsintä pystyttiin siltä osin päättämään. Poliisihevoseksi ei ihan jokainen hevonen yllä, jo pelkästään säkäkorkeusvaatimuksen takia. Hevosen tulisi olla yli 180 cm korkea, peruskoulutettu, terve, hyväjalkainen ja ennen kaikkea sopivan luonteinen. Ja niinkuin aina hevoskaupoilla, edullinen ;) Toisinaan kahdesta neljään viikon pitusella koeajalla hevosia on jouduttu lähettämään takaisin. Hyvät hevoset oppivat nopeasti, ja lopulta kyse on lähinnä jatkokoulutuksesta. Koulutuksen perustana on, että hevosen tulisi olla kaupungilla kuin kotonaan. Jos hevonen ei saa jännittämistä loppumaan, ei se ole sille itsellekään hyväksi, puhumattakaan työturvallisuudesta, Jukka täsmentää.
Poliisihevosen arki poikkeaa melko vähän normaalin hevosen arjesta. Poliisihevonen on töissä - ja sitten vapaalla. Aamulla syödään heinät, ulkoillaan, tullaan talliin syömään ja lähdetään töihin. Sitten taas syödään, ja vuodenajasta riippuen levätään joko karsinassa tai tarhassa. Päivärytmi muokkautuu ratsupoliisin työvuorojen mukaan. Normaaliin ratsuun verrattuna poliisihevosen elämä eroaa eniten työympäristön osalta. Hevoset tekevät useita kertoja viikossa kahdesta neljään tuntia kestäviä partiolenkkejä kaupungilla. Viikkotreeniin sisältyy myös siedätysharjoitukset ja kaksi päivää perinteistä kouluratsastusta, joista toinen on ohjattu valmennus. Näin talviaikaan viikottainen vapaa osuu useimmiten sunnuntaille, mutta kesällä, kiireiseen festariaikaan, kaupungin tapahtumat rytmittävät hevosten viikkoa.
Vaikka poliisihevosen voi sanoa nauttivan työstään, on silti tärkeää antaa hevosen henkisesti palautua stressaavasta työympäristöstä. Jukka korostaakin pitkää tarhausaikaa virikkeellisessä tarhassa sekä hevosille kuuluvaa kahden viikon laidunlomaa.
Poliisihevosten työhön kuuluvat yleisen partioinnin lisäksi myös erilaiset yleisötapahtumat. Ratsupoliisin työ on ennenkaikkea ennaltaehkäisevää edustamista, mutta kansainvälisissä jalkapallo-otteluissa tunteet saattavat kuumentua jolloin kunnioitettavan isokokoinen poliisihevonen rauhoittaa tilannetta. Poliisihevosen työhön soveltuva luonne nousee esille keskustelussa useasti, sitä ei voi korostaa liikaa.
Urheilukadun varrella asuvat saattavat nähdä partioivia ratsupoliiseja päivittäin. Muutoin poliisihevosia näkee varmimmin yleisötapahtumissa Helsingissä ja virkapyyntöjen mukaan myös muualla suomessa. Viime kesänä järjestetty Hamina Tattoo oli näyttävä tapahtuma, missä ratsupoliisit johtivat kulkuetta ja partioivat kaupungilla. Jukalle uran hienoimpiin kokemuksiin kuuluvat mm opintomatkat Englantiin ja Hollantiin. Englannin ratsupoliisiperinteet ovat euroopan vanhimpia. Pohjoismaissa yksikköjä on Ruotsissa ja Norjassa, Tanskan ratsupoliisitoiminta on lopetettu. Länsinaapurissa poliisihevosia on 50, kun Suomessa vain kymmenen; kahdeksan Helsingissä ja kaksi Turussa. Turun toiminta jatkuu toistaiseksi vuoden 2015 loppuun saakka.
Teksti ja kuvat: Jilla Lappalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti