perjantai 12. tammikuuta 2018

Vapaan aika

Torstenin liikutuksesta


Kaksi kuukautta (ja kaksi päivää jos tarkkoja ollaan) sitten, kun Torsten muutti kotiin, en ollut aivan varma, mitä tuleman piti. Huolenaiheita oli useita mutta ihan ykkösenä öisin valvotti, että miten poni tulee viihtymään. Olen vitsaillut, että joko se tykkää - tai sitten ei tykkää ja asuu silti kotona ;) Onneksi Torsten on kuitenkin näyttänyt kaikin tavoin, että kotona on parasta.

Toinen asia oli tietysti, miten Peikko tulee viihtymään ja ennen kaikkea, viihtyvätkö ponit toistensa seurassa. No siinähän kävi niin, että Peikko piti kovastikin Torstenista, ja ehkä eniten just siitä miten kivan vinkulelun siitä sai - on ihan turha aliarvioida pienen ponin kykyä satuttaa isoakin hevosta, osa Torstenin haavoista ja potkuvammoista on ollut todella kipeän näköisiä! Tilanne rauhoittui mahdollisimman tylsällä tavalla, ponit ovat eri tarhoissa ja that's it. Mutta ei se mitään, ensi viikolla tiputetaan ponin ego ainakin puoli metriä alemmaksi, ehkä poneista sitten tulee hieman tasapainoisempi parivaljakko yhteistarhaukseen.

Peikon mielestä uusi koti menettelee mutta ikinä hän ei ole nähnyt näin huonoa laidunta.

Kolmas jännitysmomentti oli, kuinka liikutan Torstenin. Kotitalli ilman kenttää, kääk! Maneesitta ollaan pärjätty monta vuotta "loistavasti", eli niinä päivinä kun on kaatamalla satanut räntää tai jääpuikkoja taivaalta, ollaan pidetty vapaata ja myös niinä päivinä kun kenttä on ollut koppurajäässä, ollaan huilattu. Jälkimmäiseksi mainittu oli kuitenkin melko harvinaista, koska jos joskus oli niin, ettei kentällä pystynyt työskentelemään (kumirouhekenttä ei jäädy yhtä herkästi kuin hiekkakenttä ja ratsastusalueiden talvihuolto edellisellä tallilla oli viiden tähden luokkaa), mentiin pellolla. Maastoissa ei kovin suurta valikoimaa ollut eikä Torsten ole enää vuosiin ollut niin maastovarma mitä joskus nuorena ja sitä kautta maastoilusta oli tullut meille vähän punainen vaate, milloin mistäkin kilahtava suomenhevonen on todellinen vaaratilanteiden aiheuttaja runsaasti liikennöidyillä teillä.

Vielä siinä vaiheessa kun me jo asuimme täällä maalla mutta Torsten edellisellä tallillaan, mietin että tämä on todennäköisesti se talvi, kun Torsten lepäilee. Oma sänkipelto ei tuntunut kuivuvan millään ja välillä oikein itsekin säpsähti, kun koulubussit ajelevat kotimme ohi hirmuista vauhtia. Jotta meidän pihalta pääsee niihin upeisiin maastoihin joissa nuorina Torstenin kanssa samoilimme, on pakko mennä samalla tiellä niiden bussien kanssa. Voi kääk. 

Sillä aikaa kun Torsten paiskii töitä saa Peikko herkutella sänkkärillä.


Jos olisin tiennyt, että kahden kuukauden päästä on pakko katsoa kalenteria, että koska sillä Torstenilla on viimeksi ollut vapaapäivä, olisin voinut nukkua yöni ilman stressiä ja murhetta Torstenin liikkumisesta. Ihan jokaisella elämän osa-alueella on ollut lottovoitto saada Torsten kotitalliin. Naapurin jättikenttä (about 80 m pitkä!!!), johon meiltä on matkaa parisataa metriä, on ollut yllättävän hyvässä kunnossa, ihan näihin pakkasiin asti. Siellä ei ole vielä kertaakaan ollut muita ratsukoita meidän kanssa samaan aikaan ja vuokrahinta on naurettavan halpa. Siinä mielessä minun ei koskaan edes kannattaisi rakentaa omaa kenttää. 

Kun nämä pakkaset sitten tulivat, on meidän pelto vihdoin ja viimein jäätynyt niin ettei Torsten uppoa joka askeleella vuohiseen asti saveen vaan hyvin on päästy tekemään dressagea. Ja siinä missä iso kenttä ja todella tukea antava pohja päästää Torstenin välillä varsinaiseen vermo-moodiin, on pellolla just sen verran katsottava mihin jalkansa laittaa, että mummoravitreeni tulee kuin itsestään ;D 


Babypiaffen alkeet ovat Torstenilla hyvin muistissa!










Koska olen käytännössä pärjännyt viimeiset vuodet kentällä ja pellolla, ja Torsten on ollut kiitettävässä kunnossa ja vaikuttanut ihan tyytyväiseltä lyhyisiin maastolenkkeihin, olen ollut aivan äimänkäkenä oikeasta maastoilusta. Meidän minilenkki on tunnin mittainen, noin seitsemän kilometriä pitkä ja sisältää mahtavia, pitkiä teitä aina laukkaamiseen asti sekä metsäpolkuja joita Torsten rakastaa. Meillä on viimeksi ollut mahdollisuus seitsemän kilometrin lenkkiin maneesitallilla vuosia sitten - ja se oli pisin mahdollinen lenkki. Ja vaikka itse en kaipaa näin talvikaudella pidempiä lenkkejä (kesällä on niin paljon mukavempaa kun lämpötila on plussan puolella eikä jäätymisvaaraa ole suuri), on välillä käyty parin, kolmenkin tunnin lenkeillä - ihan mihin suuntaan kotipihasta lähtee, pääsee aivan uskomattoman kivoille reiteille. 

Oli maisemat kuinka upeita tahansa, niistä ei kerkeä selästä käsin nauttia jos hevonen on kaikkea pelkäävä, tikittävä aikapommi joka vain odottaa seuraavaa autoa räjähtääkseen käsiin. En tiedä mistä se johtuu, mutta Torsten on ensimmäisen maastolenkin jälkeen rentoutunut, vetänyt todennäköisesti maalaisilmaa syvään henkeen ja todennut, että autot voi kohdata pitkin ohjin. Sauvakävelijät eivät pure (etenkään jos varmuuden vuoksi katselee ohittaessa vastakkaiseen suuntaan) ja traktorit peräkärryineen kuuluvat maaseudulle. Ihan kuin Torsten olisi taas nelivuotias, maailman rohkein maastohevonen joka toimii vetohevosena ja lähtisi mielellään tutkimaan ihan jokaista uutta tienhaaraa - vaikka eiväthän nämä ihan uusia maastoja ole. Vanhoja tuttuja ja niin ihania. 













TapiiriTorsten ♥

Tänään Torstenilla on pakollinen vapaapäivä. Mutta ei siksi, ettenkö pääsisi sitä liikuttamaan, vaan siksi, että se on tehnyt kuusi päivää putkeen töitä. Yksi päivä sulalla kentällä isoa liikettä, neljä päivää pellolla - kuvatodisteet yllä - ja eilen sillä seitsemän kilometrin minilenkillä. Sanotaanko näin, että kun todennäköisesti minulla ei ole tarjota laidunelämää Torstenille ennen oman pellon suojaviljan puintia eli vasta loppukesästä, me saatetaan ihan oikeasti olla rantakunnossa kesällä 2018. Tai ainakin Torsten on ;)

18 kommenttia:

  1. Teillä on siellä aivan upea oma yksityinen paratiisi. Ei ihme että hevoset viihtyvät. Hienot kuvat jälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, kyllä täällä nauttii niin ihmiset kuin eläimet. En parempaa olisi osannut edes kuvitella - ja kaikki naapurit (monen kilometrin säteellä) ovat myös vastaanottaneet meidät ja hevoset todella lämpimästi kylälle. Aivan ihana paikka.

      Poista
  2. Onko hepat ollu ihan tyytyväisiä kaksistaan? Voiko toisen jättää talliin/tarhaan yksinään sillä välin, jos toinen lähtee treenaamaan? Oon ymmärtänyt, että jos hevosia on tallissa vaan kaksi, niin läheisriippuvaisuus on ihan todennäköinen ja hankala ongelma😬

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihan totta että kaksi hevosta asettaa omat haasteensa. Peikko jää onneksi tarhaan/talliin kiltisti odottamaan kun käymme Torstenin kanssa lenkillä (sisälle silloin kun ketään ei ole kotona, jos joku puuhailee pihalla hän saa jäädä tarhaan ja on kuulemma päässyt kiertämään ja auttamaan puuverstaalla töissä kun me ollaan Torstenin kanssa oltu maastoilemassa :)) mutta Torsten ei jää yksin tarhaan eikä talliin. Peikosta about tasan tämän verran tiesinkin kun se meille muutti, että voi jättää yksin kun toinen lähtee töihin, sellaista kaveria juuri tarvitsinkin. Tosin kuka tietää, jos Peikon orihormoonit tasaantuisi niin että uskallan joskus ottaa sitä mukaan lyhyille maastolenkeille käsihevosena, sehän olisi huippua!
      Torsteniin olen saanut sen verran tolkkua, että Peikko voi tulla pellolle töihin ja Torsten jää tarhaan ilman suurta draamaa, mutta sen enempää en ole vielä uskaltanut edes kokeilla. Torsten on vähän epäreilu kaveri siinä mielessä, ettei sitä haittaa yhtään lähteä yksin töihin ja jättää kaverin talliin yksin ilman mitään ongelmaa, mutta kun hänen pitäisi jäädä, niin sehän ei missään nimessä käy ja draamahevonen on vauhdissa.
      Luulen että neljän hevosen lauma olisi paras - silloin pääsisi maastoonkin seurassa ilman että kukaan jää yksin.

      Onneksi nämä kaksi kuitenkin näkevät myös muita hevosia, kun tiellä on paljon hevosliikennettä ja lähellä monta tallia. Koko kylä raikuu kun jossain tallissa hirnahtaa hevonen ja Peikko innokkaasti on aina vastaamassa, jokaiselle ;D

      Poista
  3. Siun blogissa on ihaninta tää pilke silmäkulmassa -tyyli kirjottaa ja kauniit kuvat. 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos kaunis ihanasta kommentistasi! :)

      Poista
  4. Miten teillä on järjestetty lantahuolto? Valoitteko jo lantalan vai onko siirtolava? Tässä ollaan juuri muuton kynnyksellä ja pian pitäisi saada hepat perässä pihaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. lantala aiheutti kyllä alkuun päänvaivaa, kuinka hoitaa mahdollisimman (kustannus)tehokkaasti. Meillä on tuossa konehallissa vanha viljakuivuri vielä paikallaan, mihin lopulta lantala sijoitettiin. Purettiin yhdestä siilosta etuseinä pois ja näin saatiin varsin toimiva lantala - lavaa mietittiin myös ja tehtiin sille paikkakin, mutta järjenääni tässä projektissa sanoi ei vuokralavoille (kustannus, muutamassa vuodessa maksaisi jo oman) ja toisaalta omaakaan ei ollut järkeä ostaa, kun joskus pohditaan lantala-asiaa joka tapauksessa oikein urakalla. (Paras vaihtoehto olisi saada lantalan lämpö hyödynnettyä talliin käyttöön, mutta tuleeko tänne koskaan niin montaa hevosta että sellainen toimisi, en tiedä!) mutta tämä järjestely toimii nyt oikein hyvin ja ihanaa kun missään ei näy lantalaa 😅

      Poista
    2. Meillä mies on myös miettinyt miten saisi lantalan lämmön kerättyä fiksusti talteen ja omaan hyötykäyttöön. Sähköpuolen DI:lle mukavaa pohdittavaa kun itse mietin tallin sisäseinien maalaamista :'D Ehdottomasti haluaisin itse katetun lantalan, tyhjentäessä helpompaa kun ei ole "läpimärkää" tavaraa ja saisi tosiaan kasan piiloon.

      Poista
    3. Hei jos keksitte ratkaisun lämmön keräämiseen niin kerrottehan meillekin! :D

      Poissa silmistä, pois mielestä, täytyy sano että olen myös tosi tyytyväinen että lantala on piilossa ja katettu!

      Poista
  5. On nämä niin kivaa lukemista, ilolla tervehdin aina uutta postausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin tällaisia ihania kommentteja! ❤️

      Poista
  6. Paljastaisitko jotain bongaamisia kentän viiden tähden hoitovinkkejä :) haaveilen kumirouheesta, mutta talvihuolto pelottaa lumen osalta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumirouhe on kyllä just talviaikaan ihan mahtava pohja ratsastukselle. Jos ei tule lunta vaan pakkasta, ed tallinpitäjä suolasi ja lanasi kenttää ja jousto oli uskomaton vaikka pakkasta oli enemmänkin kuin muutama aste. Lumella työmäärä oli kuitenkin tosi kova. Kentällä ei saanut ratsastaa ennenkuin se oli käsin aurattu, koneella auratessa kumirouhetta meni helposti liikaa pois kentältä. Muutaman kerran kun olin jeesaamassa kolaamisessa, siinä kyllä tiesi tehneensä, etenkin jos oli suojalunta. Lopussa kuitenkin kiitos seisoi, pelto oli hankijumppaa varten ja kentällä pääsi tekemään kunnon treeniä vaikka muualla lunta olisi ollut liikaa. Tämä lumien auraus nopeutti myös kentän täydellistä sulamista keväällä. Toki tuossa kentässä tällainen oli mahdollista koska vesi ei seissyt siinä koskaan - oli melkein jopa parempi syksystä kevääseen, kun oli kosteutta, kesällä jos oli kuivaa niin pölysi ilman kastelua. Mutta vain hyviä kokemuksia kumirouheesta siis! Ehdottomasti jos itse joskus kentän rakentaisin, haluaisin kumirouhetta mukaan pohjaan.

      Poista
  7. Onko Torsten ollut sulla varsasta asti, omakasvatti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ihan pikkuvarsasta, ostin Torstenin sen ollessa puolitoistavuotias.

      Poista
  8. Heippa! Mitä heinää Torsten ja Peikko syö? Ja kuinka löysit hyvän heinäntuottajan? Sekin kun ei ole helppoa, kokemusta on ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, heinästä voisi todella tehdä kokonaisen postauksen!! Oli jotenkin todella vaikea saada hyvää heinää, etenkin marraskuussa kun monet myyvät ei oota. Jossain vaiheessa tuntui että edes rahalla ei saa sellaista heinää kun haluaisi. Alkuun minulla oli arvoiltaan ihan ok heinää, mutta se oli hieman liian märkää ja kortista (mutta esim sokerit 112 ja muutkin arvot srv:tä lukuunottamatta viitearvoissa) joten Torsten jätti sitä syömättä. Nyt löysin aivan loistavaa heinää (laatuheinän tuottaja), kakkossadon odelmaa, kuiva-aine on 78, SRV 105 ja sokeri 124. Ihanaa, kevyttä, vihreää, hyväntuoksuista, ei korsia ja poneille näyttää maistuvan. Ts. edellisellä heinällä Torsten oli melkein "vapaalla" heinällä koska jätti syömättä, tämän kanssa niin ei voi tehdä koska Torsten painaa kohta muuten tuhat kiloa... No Peikko valitsee heinistä edelleen jälkimmäisen (sitä puoli paalia jäljellä, Torstenille lopetin aikapäiviä sitten sen syöttämisen eikä tarkoitus ollut Peikollekaan sitä syöttää mutta kun se sitä selkeästi haluaa niin... Kumma juttu, ei vaan aikaisemmin maistunut noin hyvin kun oli vain yhtä heinää tarjolla :P) mutta pikkuhiljaa sekin saa siirtyä tähän parempaan (hygieenisesti sekä arvollisesti) heinään.
      Hintapolitiikalta varsin järkeviä vaihtoehtoja molemmat heinät, ekat oli 300-350 kg pyöröpaaleja noin 0,17 e/kg ja tämä jälkimmäinen sitten 300 kg kanttipaaleja noin 20 snt kilo. Ekan heinän kanssa syötin ohella prohayta missä loistavat arvot mutta 20 kg pikkupaaleissa heinä on aika tyyristä, 40-50 snt/kilo enkä pidä pikkupaaleista, kamalasti muovia vaan. Yritin saada pro hayta isommissa paaleissa, ei ole enää tälle talvelle saatavissa (hinta olisi varmasti ollut lähellä samaa + kuljetusmaksu kaupan päälle, tosin täydellisestä heinästä maksaakin mielellään.) Vertailun vuoksi ed puolihoitotallissa maksoin tallipitäjälle 75 e kuussa 10 kg heinästä, eli 0,25e/kg, laatuheinää sekin mutta viimeinen erä kortista joten Torsten jätti syömättä, sokerit oli jotain 100-120 välillä ja srv alhainen, vaikka siis monella mittapuulla oikein hyvää heinää sekin.

      Kanttipaaleista vielä, en ole niitä aikaisemmin millään tallilla käsitellyt joten yllätys oli suuri kun niitähän on helpompi käsitellä kuin pyöröpaaleja! Vievät vähän tilaa ja "siivut" irtoavat ihanan helposti. Hintaan muuten tietysti vaikuttaa, että haemme itse heinät paikan päältä, kotiinkuljetettuna olisi tietysti kalliimpaa. Mulla menee vaan niin vähän heinää enkä kymmeniä paaleja halua/ole tilaa varastoida, joten helpompi hakea muutama paali kerrallaan. Aikalailla paalin vajaassa kuukaudessa syövät, tosin nyt täytyy Torstenin kanssa rajoittaa heinää vielä enemmän (ei siis ole koskaan syönyt heinää näin löyhästi mutta tulipahan testattua, on siinä syy miksi esim ed. tallilla laitoin kilot 8-9 kg/pv :D) ettei ihan mahdottomasti paisu.

      Mutta joo, ei ole helppoa ja ehkä joku vähäsokerisempi heinä tähän rinnalle olisi hyvä. Näillä keleillä ehkä uskaltaisikin pitää kahta paalia auki samaan aikaan mutta kevään koittaessa näiden syömistahdilla tod näk pilaantuisi paalit, jos kahta paalia yhtä aikaa pitäisin auki. Kuivaahan en onnistunut saamaan mistään mutta toisaalta Torsten on nirsoillut kuivaheinän kanssa aina joten tyhmää heittää heinää pois karsinasta tai tarhasta, vaikka kuiva heinä tekisikin hampaille hyvää. Täytyy katsoa kesällä millaiselta uudet heinät näyttävät ja olla tarpeeksi ajoissa varailemassa hyvää heinää - viime kesähän oli niin huono heinäntuottajille että oikeastaan olen enemmän kuin tyytyväinen näin hyvään heinään mitä nyt on poneille tarjota, Torsten ei ainakaan ole syönyt arvollisesti näin oikeaoppista heinää moneen vuoteen.

      Poista