sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Nyt riitti puskailu!



Jep, tänä viikonloppuna on avattu (vielä jokseenkin märkä) kenttäkausi. Byebye maastoilut, nyt alkaa koulujumppakuuri! Pinkit toppahousut on viikattu kaappiin odottamaan takatalvea ja nahkasaappaat on vedetty jalkaan, ties kuinka monen kuukauden tauon jälkeen. Tätä on odotettu! 
Rankan dressagen jälkeen olisin entisessä elämässä sanonut ponille ratsastuksen jälkeen moimoi ja siirtynyt loppupäiväksi sohvalle - tai eilisellä ilmalla terassille - mutta se on mennyttä elämää se. Ratsastelujen lisäksi on tänä viikonloppuna vähän niitetty, kitketty ja haravoitu kukkapenkkiä ja annettu moottorisahan laulaa, puskat sai lähteä ja niiden tilalla on miellyttävä avaruus. Jostain täytyy luopua että on muille kasveille tilaa, ja yön tosi myöhäisinä ja pimeinä tunteina olen ihan pimeänä googlaillut minkälaisia kasveja ja pensaita sitä omalle pihalleen haluaisikaan... Kaikkea ja vielä vähän päälle!
Viikonlopun rennot vapaat ovatkin siis olleet aika ympäripyöreitä, en ole koskaan seuraillut mitään askelmittarijuttuja mutta viime viikonloppuna se tuli puheeksi ja omasta puhelimestakin löytyi vastaava ominaisuus. Tänä ja aika monena muunakin viikonloppuna askeleet huitelee parinkympin tuntumassa; ja ratsastustahan tuo puhelimen versio ei osaa laskea laisinkaan. Toisaalta, jos ratsastuksessa tulee liian hiki, tekee liikaa asioita hevosen puolesta ;) 
No joka tapauksessa, tässä kokopäiväulkoilussa on pelkkiä hyviä puolia; ihankuin vähän olisi saanut väriäkin kasvoille. Talomme eteläinen seinusta, johon joskus tulevaisuudessa rakennetaan terassi, on tällä hetkellä sellainen, että vaikka olisi ihana istahtaa kahvikupin ja kirjan kanssa terdetuolille sinisen kukkaloiston ympärille, niin väärässä olin. (Eikä vain siksi, että ei vapaita hetkiä raaski mihinkään joutavaan nautiskeluun käyttää.) Nopealla vilkaisulla noin parikymmentä mehiläistä on nimittäin katsonut samaa ja ne pörräävät siinä kukasta kukkaan koko päivän. Minua ei ole koskaan pistänyt tai purrut mikään hyttystä kummoisempi, ja näin voin toivottavasti sanoa myös tämän kevään jälkeen. Onneksi väriä saa näemmä muualtakin pihasta (siis jos tämä väri vielä saunan jälkeen on kasvoilla ;)), ja ehkäpä mehiläiset siirtyvät kevään edetessä viettämään aikaansa vähän kauemmas täydellisesta auringonpalvonnan paikasta.

Muuttolinnut ovat säestäneet viikonloppua ja puutarhatöissä on tullut hiki vaikka kevyttoppiksen on jättänyt naulakkoon.
Huumaavaa aikaa!








Lauantai-iltana jumpattiin mahtavassa ilta-auringossa. Ratsastus oli tietysti lähinnä vain kuulostelua, että mikä tuntuu miltäkin ja löytyykö jumeja tai vastaako poni apuihin riittävällä nopeudella - jumit on varmaan pukiteltu maastolaukoissa auki ja vaikkei ihan matkustelemismoodiin päässytkään, niin kaikki nappulat olivat oikeilla paikoillaan. Torsten on kummallinen hevonen, se voi vaikka seistä viikon ja töihin tullessa se jatkaa siitä mihin parhaasta treenistä on jääty. 

Niinä hetkinä kun ei pode lievää nälkää (tänään viiden jälkeen iltapäivällä ymmärsimme, että syöminen on hyvästä ja alle puolessa tunnissa pizzakuski hurautti pihaamme, thank god) tai mieti että hitsi tällaisella tehopuurtamisella kyllä ihan riutuisi, jos ei iltapalaksi vetäisi sängyssä paketillista Carneval-keksejä, yksin, hyppelehdin ilosta ja onnesta ja mietin, kyllästyykö tähän ikinä. Kevät ❤️ Täynnä odotuksia, toiveita, nautiskelua! Tänä vuonna tietysti erityisesti - tosin poneille (ja niiden hovimestareille slash talliorjille) voi tulla tuskaisen pitkä odotus kun ne kuikuilevat ja huutavat tarhoistaan, että haloo, missä laidun. Että ehkä olisi pitänyt vain siirtää ne kaikki nyt kaadetut puskat näköesteeksi puutarhan ja poikien tarhan välille :P


















Tämän päivän treenistä ei liikettä puuttunut!

Torsten kävi tutkimassa alkukävelyillään paraatipenkkiä eikä nähnyt mitään eroa entiseen. Ihme turaamista!

Hyvin lyhyessä ajassa olen ymmärtänyt, että puutarhatonttuilu on sellainen harrastus joka korvaisi heppahulluuden, jos minulla ei olisi hevosia - puutarha vie todellakin mennessään! Onneksi ei ihan hetkessä lopu laitettavat kohteet. Tuo tämän viikonlopun agendana (neljänä iltana viidestä laiteltiin viikollakin iltaisin muita penkkejä talven jäljiltä kevätkuntoon) ollut, pihan isoin paraatipenkki on leveimmästä kohdasta 10 metriä (kapeimmasta kolmisen metriä) leveä ja pituutta siinä on vaatimattomat 35 metriä. (Se on yli kolme kertaa suurempi kuin edellinen koti!) Että tovi voi mennä, ennen kuin voi sanoa olevansa valmis - paraatipenkin ja kaikkien niiden muiden penkkien kanssa. Ehkäpä siinä yhdistävä tekijä kouluratsastuksen kanssa. Aivan ihastuttavan koukuttavia lajeja molemmat, kun aina on lisää opittavaa ja inspiraatioituminen on helppoa, kun on passionia. (Molemmissa lajeissa huomattavasti enemmän näin keväällä kuin marraskuussa.) Täytyy katsoa kokonaisuuksia ja isoja linjoja ja kuitenkin voi toisinaan uppoutua piipertämiseen, jos ja kun siltä tuntuu ;)

 Ja kun viikonloppu on täynnä molempia, niin pienestä väsymystilasta huolimatta, voisiko ollakaan parempaa. Ensi viikonloppua odotellessa; keväistä viikkoa, just sulle ☀

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Maanantaista toiseen

Hankitreenejä, kaato(vesi)sateita ja keltavuokko

Viime viikon maanantaina näytti tältä. Täydellinen hankitreenikeli! (Ja koska aurinkoa oli kuitenkin ikävä, laitettiin kuviin tuollainen ala-aste piirrosaurinko :D No ei sentään, keltaisen mikrokuituliinan reuna siellä pilkottaa, jollain täytyy kamera suojata märällä kelillä kuvatessa!)

Tänään meidän pihalla pörräsi kymmeniä mehiläisiä, kukasta kukkaan hurmaantuneena aikaisista kevätkukista, auringosta ja yli kymmenen asteen lämmöstä. 






Sinivuokot on aikaisessa! Ja lumikelloja löytyy jokaisesta kukkapenkistä ja omenapuiden alta. 





Kaikki puut on vihdoin leikattu tältä keväältä, kasvihuoneesta raivattu viinirypäleet alas ja sisällä talossa viime maanantaina itämään laitetut tomaatit on lähteneet kasvuun hurjaa vauhtia. Koska aina liioittelen ja pelaan helposti varman päälle, enkä uskonut olevani viherpeukalo, ostin neljä pussia tomaattien siemeniä. Yläkerran yhden vierashuoneen on siis vallannut lähemmäs sata tomaatin versoa... Hups!








Elämäni ensimmäinen keltavuokko, ihana!

Paljon mahtuu yhteen viikkoon; muutakin kuin sääilmiöitä. Kevään eka lämmin vesisade, hevoset olivat juuri tulleet sisälle ja hanat aukesivat vielä kun olin ulkona. Hetken aikaa oli pakko nauttia ja sanoa heipat hangille, niitä ei kahden sadepäivän jälkeen ole tarvinnut katsella. Tänään iltapäiväkahvit auringossa ilman takkia, pihahommia koko ilta ja grillimakkaraa iltapalaksi. Joutsenten ja kurkien ylilentoja ihaillen. Best ever.

Kevät on tarttunut poneihinkin; Torsten oli superjees alkuviikon hankitreeneissä, on tosiaan ryhtynyt vaihtamaan kesäturkkia ylleen ja viikonlopun maastot olivat kuin suoraan puskaratsastuksen huipulta. Lauantaina tehtiin kolmentoista kilometrin lenkki hyvässä seurassa; pitkiä pätkiä rentoa kevyttä ravia ja puolentoistakilsan pätkä sellaista laukkaa että kyyneleet valui pitkin poskia, Torsten lennätti takapäätään joka kerta kun kaverikärryhevonen osui aurauskeppeihin ja vielä tänään on sisäreidet ollut hellänä kevyesti istunnasta. Tiet taitavat olla nyt parhaimmillaan ratsastukseen. Sunnuntaina sitten kevyt muutaman kilometrin palauttelukävely missä Peikkokin oli mukana; sille nousi vähän hiki pintaan kun hölkkäsi puhisten koko reissun ;D 

Koska aina hevosten kanssa täytyy säännöllisin väliajoin kuitenkin kysyä itseltä, että pitäisikö olla huolissaan, on Torsten antanut tällä kertaa aiheeksi säännöllisen epäsäännöllisen hännän heiluttelun. Ei ratsastaessa (tai jos siinä niin siihen syy löytyy aina provosoivasti kutittelevasta pohkeesta), mutta tarhassa. Ilman mitään näkyvää ärsykettä. Torsten on muutaman viikon ajan syönyt elämänsä ekaa psylliumkuuria, ihan vaan varmuuden vuoksi, jos heinän mukana menee hiekkaa tai poni innostuu liikaa nuolemaan savimaata. Vatsa on hyvä, ja ulkoisesti ei ole huomattavissa mitään vikaa; joskin ilmavaivoja on välillä niin että Peikko varmaan pyörtyy karsinaansa kun Torsten kaasuttaa iltaisin. Molemmat oireet olivat jo ennen psylliumkuuria. Kummallista käytöstä ja ei normaalia Torstenille; muiden hevosilla samanlaisia oireita, vinkkejä mistä voisi johtua?

Vatsavaivoja lukuunottamatta aika huippu kevätviikko takana; ja vielä parempi edessä. Ihanaa alkanutta viikkoa ♥