Kohti Olympialaisia

Torstenin päiväkirjasta, 31.8.2015

Aamu alkoi kovin normaalisti tänään. Menimme ystäväni Tolbertin kanssa heti ensimmäisinä aamulla laitumelle ja vietimme rauhallista elämää aina puoleen päivään saakka. Sitten alkoi tapahtua... 

Olimme jo edellisenä iltana ihmetelleet ystäväni kanssa ihmisteni päätöntä touhua. He pakkasivat käytännössä kaikki omistamani voittoloimet ja palkintoharjat autoon, pesivät ja puunasivat minua (viikon harjaustauon jälkeen se tuntui kyllä ihan hyvältä!) ja käyttäytyivät muutenkin tavallista oudommin. Kun sitten tänään näin trailerin pihalla, tiesin, että taas mennään. Kilttinä poikana kävelin tietysti kuljetusvaunuun ilman ilmeen värähdystäkään, ja tyylikkäästi hirnahdin heipat kavereille kaartaessani pois pihasta. 

Matkailu on aina yhtä mukavaa. Harvemmin tulen takaisin kotiin ilman ruusuketta, mainetta ja mammonaa (tai jos tulen, voi syyttävä kavio osoittaa ihan vapaasti ratsastajaani), joten luottavaisin mielin lähdin taas tien päälle. Puolessa välissä matkaa huomasin kyltin kyläolympialaisista, ja silloin minulle valkeni! Olympialaisiinhan minä olin matkalla. Tästä riittää kyllä sitten kotona kerrottavaa!

Ilmeisesti tänne kilpailupaikalle tulee saapua hyvissä ajoin, ja tänään lähinnä tutustuin ympäristöön. Tsekkasin karsinan ja tervehdin kaikkia täällä olevia hevosia. Olivat muuten aika kummissaan, että tällaisen kilpakoneen saivat talliinsa. Ihan vaan muutamalle vierustoverille kerroin kilpailuista, ja pian koko talli tiesi olympiaratsusta! Faneille esittelin sitten vähän hauislihaksia ja sellaista, mielellänihän minä promotyötä teen. Antoivat sitten lempinimeksi Viikingin, no sehän kyllä kuulostaa tosi hyvältä.

Mutta tällaista tänään, huomenna sitten varmaan ryhdytään jo tositoimiin! Teidän, nöyrä olympiaratsunne, Torsten