torstai 6. marraskuuta 2014

Puhu äänellä jonka kuulen, kielellä jota ymmärrän

On rikkaus asua monikulttuurisessa maassa. Eller hur? Näin ruotsalaisuuden päivänä voi hetken pohtia mm. kielikysymyksiä. Miten hyvä tuuri meillä onkaan ollut, että maatamme vuosisatojen aikana riistäneistä ja ryöstäneistä kuningaskunnista ja sotahulluista olemme saaneet juuri pakkoruotsin - eikä esimerkiksi pakkovenäjää (ounou niitä kirjaimia), pakkosaksaa (ounou niitä ässssiä) tai vaikka pakkoviikinkiä ;) Ja vaikka pakkoruotsin pakertaminen aiheuttaa muutamille meistä tuskanhikeä, on suomenruotsalainen asenne suorastaan rikkaus muuten niin melankoliseen kulttuuriimme. 

Yök, kielimuuri !

Kielikysymystä voisi pohtia laajemminkin, sitä miten tulee puhuttua ja esitettyä asiat hevosille. Puhunko äänellä jonka kuulee, kielellä jota ymmärtää? Onko hevoseni arki pakkoruotsia vai onko se sujuvaa, soljuvaa suomea? Asenne ratkaisee? 

Nyt en ymmärrä mitä tarkoitat ...

... enkä aio ottaa siitä selvää !

Sitä haluaisi luoda hevosellekin mahdollisimmat selkeän, mielenkiintoisen ja ymmärrettävän mutta samalla iloisen oppimis- ja elinkulttuurin. Että vaikka toisinaan opetellaan uutta, "pakkodressagea", ei sen tulisi maistua ihan suomalaiselta männyltä. Mieluummin vaikka prinsessatortulta tai vadelmaveneeltä ;) Gastronomia on kieli, jota jokainen hevonen ymmärtää ;) 

Suomalaiset saavat olla aidosti ylpeitä itsestään. Suomalainen sisu on maailmakuulu. Suomalaisilla hevosilla on voitettu sotia. Meillä ei ole mitään hävettävää. Toisinaan ei kuitenkaan olisi pahitteeksi lainata ideoita naapurimaastamme - siis niitä hyviä ideoita ! Kuten ruotsalaista kepeyttä. Että toimitaan ennenkuin hommat muuttuvat pakonomaiseksi työskentelyksi, kielestä riippumatta. 


Iloista svenskadagenia kaikille !

19 kommenttia:

  1. hih sen verran on pakko valaista venäjää 7 vuotta opiskelleena, että ne kirjaimet on kaikista pienin ongelma :D Ne oppi kyllä alle viikossa, ja viikossa sitä osasi luke ihan ymmärrettävästi. Itselle ainakin venäjä on paljon helpompaa kuin ruotsi, hyödyllisyydestä puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä toisilla on enemmän kielipäätä kuin toisilla ;) Itselle kun suomi ja englanti ovat ainoat kielet, mitkä luonnistuvat edes jotenkin päin ;)
      Suomessa tuo ruotsin vrt venäjän taidon osaaminen riippuu kyllä juuri siitä, missä päin asuu :)

      Poista
    2. Totta :D Ei nää kielet kyllä itsellekkään helppoja ole. Englanti sujuu ja venäjä auttavasti, ruotsista ei ehkä edes puhuta.. Ja asuinpaikka vaikuttaa kyllä paljon. Täällä Itä-Suomessa venäjä on ihan jokapäiväistä, ruotsia ehkä kerran vuodessa :D

      Poista
    3. Niin, kun taas täällä se menee ihan toisinpäin :))

      Poista
  2. 10 pistettä hauskasta ja hyvästä pohdinnasta!

    VastaaPoista
  3. Tämä jakautunee hieman maantieteellisestikin tämä kielimuurijuttu, täällä lännessä e de helt normalt att tala svenska också, mutta venäjä aiheuttaa heti ihottumaa.

    Olen itse usein verrannut tuota hevosille usein tapahtuvaa luolamiesmäistä kommunikointia näin:

    Olet korealaisessa vankilantapaisessa mutta asianmukaisessa keskuksessa, jossa sinun halutaan tekevän ja toimivan kuten kuuluu ja on tapana. Sinulla vain ei ole aavistustakaan siitä, mitä sinun halutaan tekevän, kaiken maailman murahteluista, äänenkorotuksesta ja tökkimisestä huolimatta. Lopulta sinulle huudetaan ja käydään käsiksikin, kun et millään ymmärrä, että päivittäiseen ulkoiluaikaan sinun tulee harjoitella paikalliseen kulttuuriin kuuluvaa tanssia. Tällä metodilla sinusta tuskin tulee kovin taitavaa saati onnellista siinä mitä teet, mutta hevosen kannalta arikinen kommunikaatio on usein jopa älytöntä. Jonkinmoisia kommunikaatio-ongelmia ja ylilyöntejä näkee vähintään joka viikko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin osuva vertaus. Sitä tulee oikeasti tosi harvoin ajateltua, että kyllä, puhun eri kieltä mitä hevoseni, ja että nyt tulisi löytää toinen kommunikaatio-tapa, jotta kaikki osapuolet olisivat tyytyväisiä.

      Poista
  4. <3 <3 <3 Nämä sydämet ja iso virtuaalihali, sulle Jilla! Ruotsinkielisen miehen ja kolmen ruotsinkielistä koulua käyvän/käyneen lapsen äitinä nämä kieliasiat ovat lähellä sydäntä. Ihana, avarakatseinen kirjoitus!

    VastaaPoista
  5. Lumisessa maisemassa suomenliput liehuvat kauniisti, vaikka sitten ruotsalaisuuden päivän kunniaksi.
    Pakko on aina huono motivaattori, valinnanvapaus ja vapaaehtoisuus saattaisi olla nykyaikaa... Ainakin jos kysytään teineiltä tai ponipontevilta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai tätiratsastajilta, työntekijöiltä, oppilailta ... Ihan keneltä vaan ;)

      Poista
  6. Pakko. Vapaaehtoisuus. Mä oon kyllä niin saamaton ihminen, että tarvin sekä itseltäni että muilta välillä aika ronskeja otteita ennen ku asiat tapahtuu(':

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo, se on ihan totta, mä tarvitsen myös useassa paikassa potkua takapuoleen, että nyt vaan täytyy tehdä. Ja toki hevostenkin täytyy toisinaan kestää asioita, jotka eivät ole niiden mieleen, mutta se tulisi osata kertoa niille mahdollisimman selkeästi :)

      Poista
  7. Pakkoruotsin voisi mielestäni poistaa ja vaihtaa esim. pakolliseksi vapaasti valittavaksi vieraaksi kieleksi ;) Suomenruotsalaisen posiitiivisen asenteen ja kulttuurin opettelua tosin voisi koulujen opintosuunnitelmaan lisätä :D
    Mitä hevosiin tulee olen itsekin paljon pohtinut kielimuuriasiaa ja omaa kielitaitoani olen parantanut hevosten elekieltä seuraamalla ja tutkimalla. Harmi vain että se ei taida montaakaan ratsastajaa kiinnostaa :( Työyhteisöissäkin saa parempaa tulosta aikaan jos puhuu samaa kieltä :D
    Hyvä kirjoitus taas, ja noi ihanat keltaiset kuvat piristi kummasti tätä harmaata päivää!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko vielä kommentoida tohon, että lähihistoriassa ei kyllä ole sotia voitettu suomenhevostenkaan avulla, vaikka ne ovat korvaamaton apu olleetkin :)

      Poista
    2. Mä olen samaa mieltä kanssasi noissa koulu-uudistuksissa :D

      Varmaan useimpia meistä kiinnostaa, mutta kuinka moni viitsii tai on edes mahdollisuus tutustua hevosiin myös muuten kuin ratsuina, se on toinen asia :)

      Poista
  8. Nyt on kyllä pakko kommentoida! Oon lukenut tätä blogia vasta muutaman kuukauden, mutta tykästynyt aivan älyttyömästi sun kirjoitustyyliin ja mahtaviin kuviin, sekä toki heppoihin, jotenkin viime aikoina suomalaiset on alkanut miellyttää kovasti. Sulla on jotenkin tosi eläväinen ja mukaansatempaava kirjoitustyyli, esim. Inton kuolemasta kertovat postaukset saivat kyyneleet omiinkin silmiin ja moni postaus (mm. tää) on saanut nauramaan. Lisäksi löytyy kivoja ajatuspostauksia, jotka saa oman päänkin hyrräämään ihan uusilla kierroksilla. Kertakaikkiaan mahtava blogi! :)

    Jos kiinnostaa niin mun blogin osoite on tää: http://ponitytonpilvilinnnatt.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mieltä lämmittävästä kommentistasi, piristi harmaata päivää :) Mä käyn tutustumassa blogiisi! :)

      Poista