keskiviikko 5. joulukuuta 2012

5. luukku


Kaksi kerralla, laiskan naisen hevosten liikutusta



Kun käy kokopäivätyössä, opiskelee (kröhöm), ja omistaa kaksi hevosta, on aika usein kortilla. Senpä takia hoidan joskus hommat astetta nopeammin.


Oikeasti idea lähti, kun Into vietti sairaslomaa. Sen ilmeestä näki, että se olisi joka kerta halunnut tulla mukaan töihin, mutta kun sairasloma vaan jatkui ja jatkui jänteen hitaasti parantuessa... Päätettiin ottaa se kentälle vapaana mukaan. Siellä se hengaili ihan rauhassa, kun ratsastin Torstenia.



Silloin tällöin käyn myös maastossa niin, että Into on käsihevosena. Torstenia en uskalla käsihevosena pitää, ettei lähde käsi irti ... ;)














Kun sitten oli Torstenin vuoro sairastaa, se kärsi yhtä lailla seisomisesta. Niinpä senkin piti päästä mukaan maneesiin roikkumaan.


Poni ei vain ihan yhtä rauhallisesti ole koskaan ottanut kuin Into ...



Välillä se oli tosi vitsikäs ;)





Normaalisti molemmat hepat kävelee, silloin kun toinenkin kävelee, mutta jää paikalleen hengaamaan tai menee kerjäämään rapsutuksia, kun ratsu lähtee ravailemaan.









Nykyään, kun ei pääse kuin iltaisin tallille, on tämä kimpparatsastus jäänyt aika pitkälle pois - muut maneesin ratsukot eivät ehkä pitäisi ideasta, että toinen poneistani kirmaisi ihan omia kuvioitaan sielä ;) Voi, jälleen yksi syy, miksi haluan takaisin entiseen työhön! :)

9 kommenttia:

  1. Eikä miten suloista !! :D ihania ! Tosi hauskat nää kuvat, etenki just toi ku toine painaa täyttä laukkaa takaa ohi kunnon JEEE meiningillä ;D !

    VastaaPoista
  2. Tuo "ulkokautta heittämällä ohi" -tilannekuva on loistava. Äitimamma on ollut kameran kanssa kärppänä :D

    Ps. Kiitos Jilla kun huomaavaisesti korjasit yhden pikkuflipin ;-)

    VastaaPoista
  3. Jeps, mamma on pro ;) ja torsten villiponi! :D

    Hetken mietin että mitäköhän on tapahtunut, kunnes hiffasin ... ;)

    VastaaPoista
  4. Kätevää! Ei varmaan kaikilta kahden hevosen omistajilta onnistuisi jos ne ei tule yhtä hyvin toimeen kuin Into ja Torsten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä ollaan oikeasti onnekkaita, kun pojat on parhaita kavereita. Voisihan olla niinkin, ettei ne sietäisi toisiaan! Kauhea ajatus :D

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Äiti saisi itse tulla kiittämään kehuista, mutta kiitän nyt siis kuvaajan puolesta! :)

      Poista