Into pääsi tänään vuoden ensimmäiselle kärrylenkille. Se niin pitää siitä! Iskä oli kuskina ja seurana lenkkillä, oli kyllä ihana kuunnella hevosen kavioiden kopsetta ja nauttia auringon lämmöstä kärryillä istuen. No, tämä ei ole koko totuus, Into osaa olla oikea kuumakalle halutessaan, mutta pysyy kyllä nahoissaan aina. (lue: ei siis ryöstä :D ) Ja suurimman osan ajasta myös käynnissä, vaikka ravuri onkin sitä mieltä, että kärryjen edessä kuuluu ravata, ja kovaa ;)
Torsten poni puolestaan pääsi maneesijumpalle, jossa jo eilen hiljaa mielessä manailemani ontuma tuli esille. Oikeasti se olisi varmaan arvioitu ½/5, mutta selkeästi oej otti alkukäyntien ajan lyhyempää askelta. Sitten vertyi, ja kulki puhtaasti koko liikutuksen ajan. Rastastettavuus oli taas huippu-luokkaa, joskin laukassa vähän painoi kädelle, kun menohalut olivat aika kovaa luokkaa. Lopussa purkasin energiaa vähän ravilisäyksiin, joista viimeinen oli aivan super. Palkinnoksi riisuin kamat pois ja annoin ponin piehtaroida, ja tehtiin vähän maasta käsin harjoittelua. Hypättiin me yksi kasa puomejakin, minä ensin ja poni vieressä! Siitä poni sitten innostuikin ja lähti sellaiseen pierupukkilaukkaan, että huh, ei ole ennen sellaista nähty. Hyvin on poni ratsastuksessa kanavoinut energiansa, sillä jos tuollaista menoa esittäisi ratsastaja selässä, ei menisi montaakaan sekuntia kun pitäisikin sitten tarjoilla kakkua tallilla ;)
 |
| Kun ratsastaja ei aina vaan katsoisi sitä niskaa... |
 |
| Yritin näyttää ponille, miten piehtaroidaan ;) |
 |
| Tämä on jo saavutus, esteitä "pelkäävältä" ponilta! |
Hurjaa mennä huomenna töihin, on ollut oikeasti rentouttava loma hevosten, päikkäreiden ja ystävien kera. Onneksi saa työskennellä niin ihanien ihmisten kanssa, että ainoa asia mikä töihin menossa harmittaa, on aikainen aamu... Mukavaa (ja lyhyttä) työviikkoa kaikille!
Torsten poni puolestaan pääsi maneesijumpalle, jossa jo eilen hiljaa mielessä manailemani ontuma tuli esille. Oikeasti se olisi varmaan arvioitu ½/5, mutta selkeästi oej otti alkukäyntien ajan lyhyempää askelta. Sitten vertyi, ja kulki puhtaasti koko liikutuksen ajan. Rastastettavuus oli taas huippu-luokkaa, joskin laukassa vähän painoi kädelle, kun menohalut olivat aika kovaa luokkaa. Lopussa purkasin energiaa vähän ravilisäyksiin, joista viimeinen oli aivan super. Palkinnoksi riisuin kamat pois ja annoin ponin piehtaroida, ja tehtiin vähän maasta käsin harjoittelua. Hypättiin me yksi kasa puomejakin, minä ensin ja poni vieressä! Siitä poni sitten innostuikin ja lähti sellaiseen pierupukkilaukkaan, että huh, ei ole ennen sellaista nähty. Hyvin on poni ratsastuksessa kanavoinut energiansa, sillä jos tuollaista menoa esittäisi ratsastaja selässä, ei menisi montaakaan sekuntia kun pitäisikin sitten tarjoilla kakkua tallilla ;) 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti