keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Itsenäisyyspäivän juhlaa

Suomi100































Lippu salossa, valaistuna koko yön. Juhlakattaus ystäville ja ihanaa, perinteistä suomalaista illan viettoa. Taivaallista ruokaa ilman kiirettä, saunomista ja hörisevä suomenhevonen iltatallissa.  Lumoava lumisade ja koko pihan valaiseva täysikuu. 

Toinen kattaus sitten aamupalalla, auringon paistaessa. Suomi pukeutui juhlan kunniaksi parhaimpiinsa. Ulkona on upeaa! Potkukelkkakeli, ja pikkuponin kantava sänkipelto. Peikko leikki vähän poseerausjuttuja ja molemmat pojat ihastelivat pihamaalla lippua. 

Nyt nauttimaan itsenäisyyspäivän juhlaillallisesta. Tänään skoolataan loistokkaalle itsenäisyyspäivälle, onneksi olkoon Suomi ♥

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Ensimmäisenä adventtina

kaatosateessa ja myrskytuulessa

Eilen meillä näytti tältä. Koko päivä oli aamusta alkaen yhtä riemujuhlaa, iloisia poneja ja tunnelmallisia joulumarkkinoita, riisipuurotarjoilut paikallisessa ostosparatiisissa ja ihan päivän paras - ensimmäinen maastolenkki Torstenin kanssa täällä maalla!

Maastothan ovat kyllä meille molemmille tutut vuosien takaa - seitsemän vuotta sitten Into ja Torsten asuivat samaisella kylällä ja etenkin kesäaikaan ratsastettiin nykyisen kotimme ohi lähes viikottain. Jo siihen aikaan ihailtiin upeaa taloa ja puutarhaa ♥ Silloin en ehkä olisi vielä uskonut asuvani samaissa talossa, omat ponit pihassa. Oikeasti en olisi varmaan uskonut edes kaksi vuotta sitten tähän - silloin kun en villeimmissä unelmissanikaan uskonut, että löytäisin oikeasti oman leffarakkauteni, maailman parhaan Tn ♥ 
Viime vuonna tähän aikaan laiteltiin ensimmäistä yhteistä joulua kaupungissa - miten nopeasti aika menee, ja miten vähän aikaan ekoista tinder-treffeistämme oikeasti on, uskomatonta! ;)




En ehkä myöskään uskonut, miten kiva siirtotalli voikaan olla, tällainen halpismallikin. On se tietysti kokenut aikamoisen muodonmuutoksen - täytyy laittaa joku päivä vähän ennen ja jälkeen kuvia tänne!

Hevosten oma kuusi :)


Iltapäivän aktiviteetti, tuijotella naapuripihan hiihtäjää :D Onneksi niitä ei eilen maastossa tullut vastaan ja sen verran on vettä tullut tänään, ettei hiihtäjiä varmaan hetkeen nähdäkään. Itse maastolenkki meni ihan loistavasti ja Torsten oli aivan innoissaan. Se selkeästi tunnisti tutut polut ja ainoa tilanne missä tarjoili passagea ja peruuttelua ja extremekokoamista oli ravipätkän jälkeinen hetki, kun olisi pitänyt vain kävellä ;D Muuten se kulki suhteellisen rennosti maisemia katsellen, lepuuttaen välillä turpaansa ensimmäisenä menevän kuskin olkapäällä - meillä oli siis kärryheppaseuraa ja Torsten tykkäsi kovasti :D


Muutama puhelinkuva viikonlopusta - ja ratsastuskuva viime viikolta, että kyllä täällä töitäkin tehdään ;D Paitsi tänään. Ei vaan pystynyt. Liian kova vesisade ja tuuli, ei kykene! Tuossa yläkuvassa vähän tarhaa ja valoa ja molemmille poneille juuri sahatut männyt. Navetta on myös saanut kyntteliköt joka ikkunalle.

Täydellinen winterwonderland eilisellä maastolenkillä! 
Alemmassa kuvassa, saatiin kuin saatiinkin ihan perfect hoito- ja vesipaikka navetan metallipajapuolelle, minkä saa myös täysin lämpimäksi ja siellä loimetkin kuivuu aina yön aikana. Vesi on valitettavasti vain kylmää, mutta ihan pelastus silloin kun piti takajalan haavaa huuhdella. Torsten on ottanut varsin lunkisti uuden hoitopaikan ja Peikko on ollut remonttimiehenä joka rakennuksessa, se mahtuu kyllä tutkimaan joka nurkan :D


Tänään ei enää näytä ulkona tältä - aamutallin jälkeen ärsytti kaatosade niin, että oli pakko painua takaisin peiton alle. Hyvä aamupala, päivä sohvalla, piparileivontaa ja joululauluja muutaman tunnin ulkoilun ohella onkin osoittautunut ihan hyväksi sunnuntaiksi :) Ja kuka tietää, ehkä saamme valkoiset hanget sitten toiseksi adventiksi. Ihastuttavaa ensimmäistä adventti-iltaa sinulle ♥

perjantai 1. joulukuuta 2017

Oi joulukuu









Got to love it. Ei enää jokapäiväistä vesisadetta, sillä joulukuu on avattu ihanaan, valoa tuovaan lumisateeseen. Pihatien tammet ovat valaistuksessa in real life kauneimmillaan just nyt - kuva ei anna oikeutta koko komeudelle, mutta laitetaan silti. Marraskuussa kun valoa ei tarjottu tämänkään vertaa, tai ainakin siltä välillä tuntui - pakko oli siis kaivaa kamera muutamaksi minuutiksi esiin.
 Noin muuten inhokuukausihan hujahti tänä vuonna niin nopeasti ja innokkaasti ettei mitään rajaa! Ponit ovat ihania ja kotitalli on parasta ja kotona täydellistä, vaikka just nyt vaatisikin siivousta. Ja paljon kaikkea muutakin - ehkä se hetki kun kävelee iltatallista kotiin, kirkas tähtitaivas ja jouluvalot, rauhalliset hevoset ja juuri sytytetyn saunan tuoksu - voisin seistä ja tuijotella ulkona kaikkea kaunista tunteja. (Ihan niin paljon ei kuitenkaan ole aikaa :P)

Ponitkin ovat nauttineet, kun ovat saaneet olla iltaan asti ulkona. Muutamana päivänä on tullut vettä niin että juoksuaskelin ovat tulleet sisälle jo iltapäivästä pitämään sadetta ja kuuntelemaan jouluradiota. Molemmat tuntuvat olevan vähän tylsistyneitä eri tarhoissa oloon, vaikka aikaisemmin pääsivätkin höpistelemään toistensa turpia aitojen yli helposti ja sitä päivät pitkät tekivätkin. Kunnes tuli eilinen, päivä jolloin tunsin itseni vähän laiskaksi (ja ajatuksetkin olivat tulevassa keittiörempassa, edellinen ilta oli istuttu kaupassa monta tuntia suunnittelemassa mutta ehkä täällä pitää asua vielä pidempään, jotta varmasti tietää mitä haluaa ja minne) ja ajattelin juoksuttavani pojat tarhassa. Peikko pääsi ensimmäisenä hommiin ja Torsten seisomaan Peikon pikkutarhaan missä alkuun olikin tohkeissaan, oritarha oikealle pojalle ;) Aika pian alkoi todennäköisesti ärsyttää toisen kehuminen - Torsten ravasi muutaman kerran aidan viertä, mittaili, pysähtyi ja hyppäsi sähkölankaa hipaisematta isompaan tarhaan ;D Että jos sen kouluratsun elämä edelleen vähän turvonneeseen jalkaan nyt sitten tyssää, siitä tulee estehevonen. Koska ihan tosi, hevonen joka kaatuu maapuomille ja on aina vaatinut ihon hiton kovat vauhdit päästäkseen maahankaivetuista ristikoista yli, hyppää paikaltaan täysin tyylipuhtaasti metrin ja laukkaa sitten riehakkaasti häiritsemään Peikon työtä, sitten täytyy ryhtyä estehepaksi.

No, lehmäkin hyppää metrin joten yllättäen vedettiin sitten sen Torstenin takia yksi ylälanka lisää Peikon tarhaan, jos se pirulainen vaikka keksii hyppiä tarhasta toiseen ees ja taas. Saattoi tietysti myös olla, että Torsten vain yritti näyttää Peikolle toista tapaa poistua oritarhasta, koska vaikka hän kaivaa kuinka syviä tunneleita, ei Peikko näytä tajuavan että pikkuisen kun se vain viitsisi kontata aidan alta, niin oltais samassa tarhassa.

Joka päivä jotakin, tänään pieni ja luvaton puutarhavisiitti - Torsten ei vaan tunnu pystyvän hillitsemään itseään laisinkaan, ehkä se on tajunnut että hänhän omistaa tämän kaiken ja oma tupa, oma lupa ;D 

Me puolestaan tajusimme tänään, että viereiseltä kylältä saa pizzaa myös tänne maalle. Tähän perjantai-iltaan, eipä sitä muuta edes osaisi toivoa. Mitä mahtavinta viikonloppua sinullekin ♥