perjantai 18. toukokuuta 2018

Se oli siinä







Kohta syödään viinirypäleitä! ;D










Hurja poni ♥️;D

12. toukokuuta...

ja viisi päivää myöhemmin. Vihreys saapuu kohisten!






Torsten pääsi korkkaamaan kesän ekat kavaletit ja ylitti niitä tyylilleen uskollisena, eli kuin alla olisi ollut isompiakin esteitä.


Tulppaaneja nousee vauhdilla, mutta skillat ja keltavuokot ovat jo väistyneet kesäkukkien edestä pois.







Toukokuun kuvat. Viikko takaperin otetuissa kuvissa, joita en nyt enää voinut edes julkaista, näkyi pikkuiset omenapuiden silmut. Ja olin niistä tietysti aivan innoissani. Nyt useampi hedelmäpuista on täydessä kukassaan ja näky on huumaava. Pellon reunassa kukkivat tuomet, tulppaanipenkit aukesivat kahdessa yössä ja upeat kerrotut valkovuokot kukkivat seuraavan kerran ensi vuonna. Lämpö on hellinyt ulkoilijoita, Suomi Euroopan lämpimin maa, cool! 

Ja siksi minä olenkin viimeiset viikot tehnyt aika pitkälle ympäripyöreitä päiviä, sisällä, arviointien parissa. Aloitin hetki sitten ihanan luokan opettajana; mikä on tietysti ollut mahtavaa, hetken aikaa oma luokka, jee! Samalla kaikki toukotyöt pihamaalla on painanut päälle, joten ponit ovat viimeisen viikon todellakin olleet lomalla. Mietin kyllä viikonloppuna, kun T käynnisti veneen ensimmäistä kertaa hallissa ja V8 kehräsi niin että ääni kuului sisälle taloon asti, että näillä säillä ilman arviointeja tai puutarhatöitäkin olisivat ponit olleet lomalla. Luulen ettei mua olisi saanut mereltä pois mikään! Nyt hieman haikeana ajattelen, että meriretket saattavat olla hetken tauolla, kun niin hyvänä meitä pitänyttä venettä tulee sunnuntaina katsomaan mahdollinen uusi omistaja. 

Puutarhassa kävelen edelleen iltaisin hölmistyneenä kaikesta loistosta; perennapenkit alkavat näyttää siistiltä, perunat ja porkkanat on kasvimaalla ja kasvihuoneessa viinirypäleet ovat lähteneet kasvuun. Sisällä ulos pääsyään odottelee vielä kurkut, tomaatit, vesimelonit ja kaupasta ostettu chili - eipä muuten ole mitään hajua koska niitä uskaltaisi lämmittämättömään kasvariin siirtää. Koska voisiko muka olla niin upeaa, että helle jatkuisi läpi kesän? Toivottavasti. Peikon tarhaan oli pakko hakea aurinkovarjokin, kun luonnon varjoa ei siinä tarhassa ole ollut tarjolla ja varjossakin on ollut hiki. (Ja jos kesästä tulee perinteinen suomalainen suvi, niin suojaahan se varjo vedeltäkin...) Ponit eivät ole olleet kovin innoissaan helteestä saharan autiomaassa, niinkuin pojat tarhaansa kuvailevat ja katselevat tarhan ulkopuolella kasvavaa vihreää. Heidän mielestä tunti narun päässä syöttelyä päivässä on kuin seitsemän ruokalajin illallinen, yhdellä ruoka-annoksella. Nälkä jää! Eivät toki kumpikaan ulkoiselta habitukseltaan näytä siltä, mutta nälkäisiä ovat, näin huutelevat tarhastaan samalla kun grillaillaan omia ruokiamme ala-pihalla. Ihanat hävyttömät ponit. 

Koko viikko on menty niin minimaalisilla yöunilla, että tänään käy varmaan perinteiset ja perjantai-illan kunniaksi ysiltä ollaan nukkumassa. Eikä haittaa yhtään! Arvioinnit ovat niin pitkälle paketissa ja kaikki muukin vihdoin sillä mallilla, että tänä viikonloppuna keskitytään olemisen ihanuuteen. Tervetuloa rentoa viikonloppu, sinullekin! 🖤

tiistai 1. toukokuuta 2018

Perinteistä vappua


Jos viimeiset kaksi vappua on vietetty miltei hellelukemissa mutta kesällä toppatakki on ollut koko suven läpi käytössä, niin tänä vuonna toisinpäin? Päivällä vesipisarat paiskaantuivat ikkunalaseihin siihen malliin, että ei harmittanut yhtään, että ikkunat on vielä pesemättä. Näin illan suussa munkkiövereiden jälkeen pihapiirissä oli kuitenkin melkein satumainen tunnelma, kun sade on lakannut, tuuli tyyntynyt ja meidät ympäröi usva; ja vihreys, voi että vesi tekee hyvää! Nurmikko on lähtenyt sellaiseen kasvuun että kohta pääsee leikkuupuuhiin. Kesä ei odota, vaikka keväthommat on vielä jokseenkin kesken. Viikonloppuna huhkittiin mansikkamaa, vadelmarivistöt, kitkettiin ja siivottiin ja haravoitiin kädet melkein rakoille. Sunnuntaina heti aamusta ajeltiin hakemaan torilöytö ja siinä kuudetta sadatta noppakiveä kyytiin heitellessä sai vähän nieleskellä, no vieraiden pihalla pystyin pitämään itseni asiallisena mutta äidin pihalle kun pääsin, lensi aamupalat kaaressa pihalle ja sunnuntai menikin sitten nukkuen ja pönttöä halaillen. Perisuomalaiseen vappuun varmaan huono olo kuuluu, täällä se vain tuli ennen juhlimista ja sitä onkin ykäilyn takia harrastettu minimaalisesti. Vaikka aiheita juhlintaan olisi riittänyt! Tänään nostettiin maltillisesti kuohuvaa perheen kera toukokuun ensimmäiselle, vapulle ja synttäreille. Sille, että olemme saaneet asua kahdeksan kuukautta täällä paratiisissa; ja tietysti sille, että kaksi vuotta sitten tänä päivänä tutustuimme toisiimme Tn kanssa maailman parhailla toisilla treffeillä. 











Melkein olisi voinut tehdä jo raparperipiirakkaa oman maan raparpereista!

Mansikkamaa ja illan usva.


Siistityt vadelmarivistöt, täytyy rakentaa kesällä tuet myös toiselle riville!




Joka penkistä nousee skillojen sininen meri ♥


Näistä tulee hieno kiveys pionipenkin taakse.

Lauantaina vielä pystyi nauttimaan ulkoilusta! (Vaikka jos ihan rehellisiä ollaan, ei muutaman päivän pakkoloma pihatöistä ole ollut yhtään hullumpi...)


Lauantaina korkattiin muuten vastalanattu naapurin kenttä ja oli niin luxusta että ihan ponikin häkeltyi. Ei meinannut liikkua eteen, ei sitten millään ;D Miksiköhän sitä kutsutaan, kun isolla areenalla poni vetää liinat kiinni ja kieltäytyy kantamasta itseään? Laiskotteluksi? Vaan aut armias kun joku päivä kannan isolle kentälle esteitä. Epäilen vahvasti, että laiskuudesta ei ole tietoakaan... ;) On ehkä turha haaveilla, että menisipä ponin ajatukset toisinpäin, niinkuin pienellä kentällä näin onkin. Totesin ratsastuksen jälkeen, että ensi kerralla käytän tasan yhtä kulmaa ratsastukseen (sellaista lyhyen kentän kokoista aluetta), josko sillä Torsten vähän heräisi kantamaan itseään. Varmaan ajatuskin isolla kentällä huhkimisesta uuvuttaa sitä niin, että turha edes yrittää :P 










Jokilaaksosta ratsastuksen jälkeen vihreää. Paratiisi!


Tällaisia tunnelmia tänne - toivottavasti siellä on ollut mitä ihanin vappu; ja hei, kivaa lyhyttä työviikkoa!