maanantai 20. helmikuuta 2017

Maanantain perusjumppa

Kyselyikä


Jos Torsten olisi koululainen, se todennäköisesti vaatisi jokaiseen pyyntöön tai käskyyn selityksen. Miksi näin tehdään? Se tuskin koskaan kyselisi miten, koska osaa jo kaiken ja toisaalta hiffaa loput toisinaan turhankin rivakasti. Se ei myöskään kyselisi milloin, koska onhan ihan selvää että silloin kun hänelle sopii.

Mutta miksi, sitä se varmasti kyselisi toisten kyllästymiseen saakka. Miksi treenaamme pikkuravia - jotta jonain päivänä kun ratsastaja on valmis voimme esittää piaffia - miksi ratsastaja ei ole vielä valmis - koska se vielä harjoittelee - miksi se tarvitsee näin monta vuotta harjoitteluaikaa?!?! 

Toisinaan Torsten ei kelpuuta vastattuja selityksiä ja päättelee asiat itse paremmin tai esimerkiksi ratsastuksessa keksii mielekkäämpää puuhaa. Kuten tuijottelun :) Viime viikkoinen kevätväsy tuntui helpottavan vapaan viikonlopun ansiosta (tai siksi että talvi tuli lumineen takaisin) ja mikäs olisikaan ollut parempi tapa avata treeniviikko kuin (jonkun mielestä tylsä) perusjumppa. Miksi ihmeessä kysyi Torsten ja sai mielestään älyttömän vastauksen (koska pakko). Keksi sitten muuta puuhaa töiden ohelle, skarppasi viimeiseksi viideksi minuutiksi ja sai hitsin paljon nameja hyvästä työstä. 

Miksi tehdä enemmän, kun vähemmälläkin selviää :)







Tässä kohtaa voi olla, että poni on mielessään miettinyt, miksi ohjat ovat korvissani ;)




Allekirjoittanut ehkä kyselisi, miksi maanantait on niin raskaita. Jos jaksaisi. Back to work, hetkeksi - iloa ja huumoria viikkoosi!

P.s. Tältä ratsastajalta Torstenkin varmasti saisi asianmukaiset selitykset lukuisiin kysymyksiinsä, kun Kyra tulee toukokuun lopussa Ypäjälle pitämään klinikkaa! Can't wait, täältä voit lukea lisää!

lauantai 18. helmikuuta 2017

Viikon kuulumiset

Venemessuja, kissa-ajeluita ja ystisjuttuja


Kävimme viikolla venemessuilla T:n kanssa. Hullaantuminen veneilyyn on ilmeisesti verrattavissa heppahulluuteen, ja vaikka joulun aikaan oli kuulemma aivan selvää, että ensi kesäksi ei venettä tule, ei toinen toistaan hienompien jahtien messut ainakaan parantaneet tilannetta. Ja millä todennäköisyydellä hevosihminen luopuisi hevosestaan muttei irtisanoisi karsinapaikkaa ilman että sen aikoo ottaa mahdollisimman pian uudestaan käyttöön? ;) Pientä seilorikuumetta havaittavissa :D Samaan aikaan on tullut pohdittua, osaisinko minä olla ilman omaa harrastustani, eli elää ilman omaa hevosta. Tuskin - minullakin on ollut oma hevonen viimeiset kaksitoista vuotta - ja toivottavasti Torsten kulkee kanssamme vielä pitkään. Pitäisi kuitenkin ehdottomasti harkita nuorikkoa Torstenin rinnalle kasvamaan tulevaisuutta ajatellen ;) Tänä päivänä ei kuitenkaan käsittääkseni enää osteta kolmen hyvän askellajin omaavia tulevaisuuden lupauksia pelkillä satalappusilla, kuten Torsten on ostettu. (Ja Torstenkin on kaikkien sairastelujensa takia tuplannut ostohintansa monen monta kertaa.)

Viikko on siis kulunut pitkälle Torstenin, töiden ja veneiden ihmeellisessä maailmassa - muutama hassu puhelinkuva ja sitten takaisin tallille, näin aamutallin jälkeisen kahvikupillisen jälkeen :)

Osaa ne muutkin eläimet sairastaa, Kossi käväisi eilen eläinlääkärillä joka naureskeli näppäillessään summaa maksupäätteelle, tuli kuulemma yksi nolla liikaa laskulle. Luulen että olisin huomannut pin-koodia näpytellessä, että 880 euroa kissan viiden minuutin tsekkauksesta on ehkä liikaa ;D

Aikataulujen puitteissa Torsten ei päässyt eilen dressagejumpalle kuten edellisessä postauksessa kerroin, vaan riimu päässä metsälenkille. Mulla on pieni epäilys, että eräs kommentti missä tällaista liikutusmuotoa ehdotettiin (valikoivasta) kevätväsymyksestä kärsivälle Torstenille, on naputeltu yhdestä tietystä karsinasta ... ;) Tänään aamutallin aikaan taivas oli upea ja aamu-uninen poni jäi syömään brekkaria tarhaan - kohta Torstenille on luvassa lisää kävelyä ja kraniota!

Aurinkoisia kahvihetkiä ja laskiaispullia parhaassa seurassa.

Venemessuilla toista tuntia marhatessa ajattelin - kun toinen oli jo aikaisempanakin päivänä tapahtumassa viihtynyt - että ehkä kuitenkin lähden kevään heppamessuille hevosihmisten seurassa ;D

Koska ystävänpäivä kului näissä tunnelmissa; eli landella servettiseppelettä askarrellessa, ponin luona auringon paisteessa ja illalla tyttöjen kanssa viinillä ja leffateatterissa, mitäs muutakaan kuin Fifty Shadesia katsomassa, vietimme eilen illalla kahden keskistä aikaa pitkän kaavan mukaan.


Koska kyllähän se vähän hävetti lähteä tyttöjen kanssa ulos, kun toinen toi kotiin kolmekymmentä täydellisen väristä ruusua ja suklaata ja sai sitten tarjota kyydin kukkien saajalle kaupunkiin ;D Onneksi ruoka oli taivaallista - joskin lihalle tehdyn (uberhyvän) kastikkeen, chimichurrin jäljltä tuntuu että kädet tuoksuvat vieläkin valkosipulilta.

Leppoisaa lauantaipäivää sinulle ♥

torstai 16. helmikuuta 2017

Valikoiva kevätväsy

Vitamiineja kehiin














Olen viime päivinä tehnyt sellaisia huomioita, että T on hieman väsynyt, ehkä jopa aavistuksen haluton. On (pika)funtsittu satulaa, todettu että selkä ei liiku entistä vastaavalla tavalla, tilattu kranio, pohdittu vitamiinilisiä ja suunniteltu kevyt viikonloppu. Ennen vapaita tarjosin ponille kuitenkin tänään mielenvirkistystä laidunpellolla, muutama pitkä ylämäkilaukka varmasti jeesaisi selän lihaksia ja tuulettaisi korvien väliä.

Ja sanotaanko nyt niin, että todennäköisesti ne vitamiinit ja vapaapäivät eivät tätä vaivaa korjaa. Torsten osoitti olevansa elämänsä kunnossa, täynnä virtaa ja räjähtävää voimaa sen tarjotessa ennen laukkasuoraa etujalan heittelyt, pään viskelyt, sivusladitukset ja pikapikapiaffet. Että ehkä tää kevätväsy koski lähinnä niitä dressagetreenejä ;D Ja niiden pariin palataankin heti huomenna, palauttelutreeni on varmaan paikallaan ;)

Energiaa viikonvaihteeseesi, vitamiinipurkista tai peltolaukoista! 

tiistai 14. helmikuuta 2017

Be My Valentine












Onnellista, iloista ja rakkauden täyteistä ystävänpäivää teille kaikille ♥

Love, Valentino Tottiino

maanantai 13. helmikuuta 2017

Lempeä föhn

Kevättuulet














Ihastuttava föhntuuli on ollut ilonamme tänään. Aurinko ja lämpö ja pidentynyt päivänvalo pistävät hymyilyttämään, siitäkin huolimatta että oma ei-niin-ihana auto ei ajatellutkaan enää käynnistyvänsä (onneksi T pelastaa!), Torsten olisi halunnut röhnöttää etumatalana päivän liikutuksessa ja työmaa sitoo seuraavaksi kolmeksi viikoksi niin, että saavuin vasta äskettäin kotiin. Palkkatili kiittää (ja laskut kuittaa), mutta tietysti silloin on tehtävä kun on tehtävää. Väsynyt mutta tyytyväinen, sellaiseksi voisi vallitsevaa olotilaa kuvailla. Onneksi päiväsaikaan pääsee kuitenkin livahtamaan tallille - aurinko- ja poniterapiaa parhaimmillaan tällaisina keväältä tuoksuvina päivinä!

Ja nyt nukkumaan - sori, päivän aivokapasiteetti on täysin loppuun kulutettu tähän aikaan keskiyöstä ;) Huomenna sitten uusi yritys uudella energialla - ihania aurinkopäiviä alkaneeseen viikkoosi 🌞