torstai 23. maaliskuuta 2017

Oi kevät

Takuuvarmoja kevään merkkejä


Lunta, räntää ja vesisadetta. Selkein keväänmerkki taitaa olla se, että iltaisin palelee kotona, kun päivällä on laittanut liian vähän vaatetta päälle koska kevät ;D Aamuisin saa miettiä millaista toppaa ponille pukee päälle ja iltapäivisin, jos aurinko sattuu paistamaan, riisua niitä pois. Onni on talli missä tällainen on mahdollista :) Vaikka tuossa toissa päivänä vietettiinkin (ansaittua) vapaata koska talvivaatteet päästivät jääkylmän veden kyynerpäistä sisään jo lyhyiden alkukävelyiden aikana, maneesi olisi ollut kovaa huutoa. Torstenille onneksi kelpasi kunnon harjaukset tallin suojassa liikunnan korvauksena, talvikarvaa löytyy kaiken hinkkauksen jäljiltä enää lähinnä vatsan alta ja reisistä. Villahousut lähtee viimeisenä ;)



Tuona samaisena sateisena päivänä bongasimme Torstenin kanssa puita sahatessamme kevään ensimmäiset leskenlehdet. Muuttolinnut, pitkät päivät, kisakalenterin kurkistus, lakaisukoneet ja kesätennareiden metsästys, kaikki takuuvarmoja kevään merkkejä. Näin vanhemmiten huomaan, että yksi omista joka keväisistä merkeistä on myös jonkinasteinen väsymys, ainakin ajatustasolla. Pitkän ja pimeän talven jälkeen osaa kyllä nauttia auringosta ja lämmöstä, mutta mieluiten edelleen toppatakissa, pipo päässä. Tuntuu jopa aavistuksen raskaalta ajatukselta että kohta ei muka olisi ok istua television ääressä iltaisin kuudesta eteenpäin, vaan pitäisi vielä töiden ja ponin hoidon jälkeen panostaa omaan ulkoiseen habitukseen ja lähteä viettämään kesäiltaa kaupungille, olla sosiaalinen, hirvittävän rankkaa ;) Tulee melkein suorituspaineita! Ihan niinkun joku muka oikeasti välittäisi siitä miltä joku toinen näyttää tai tekee ;D 
Ja onhan se aivan ihanaa katsoa miten kaupungit heräävät eloon auringon valon lisääntyessä - ja silti näin toppahousu-kauden jälkeen tuntuu kamalalta, että kohta pitäisi joka viikko olla sheivaamassa sääriä ja levittämässä itsestäänruskettavaa ja laittamassa tukkaa koska pipoa ei voi käyttää. Että vaikka moni suomalainen tuntuu kokevansa väsymisen merkkejä ennemminkin syksyllä, on kevät mulle - siis samalla kun sitä koko talven odottaa - vuoden raskainta aikaa, omalla tavallaan. Ehkä syksyllä jaksaa paremmin juuri sen takia että koko kesän on imenyt itseensä luonnon omaa D-vitamiinia ja valoa ja värejä :) Ja toisaalta, toivottavasti joku muukin voi samaistua tähän - koska ihan oikeasti, ainakin mun vitivalkoiset kosteusvoidetta huutavat sääret kaipaavat täydellisen muodonmuutoksen ennenkuin pitkät lahkeet voi jättää kaappiin :P

Torsten tuskin ottaa suorituspaneita kesän tulosta eikä tunnu väsymisenkään merkkejä olevan ilmassa. Kuka sitä nyt keväällä jaksaisi enää ressata, kun talvi on jo selätetty. Sitä paitsi, kesävatsa tulee ayway ;)








Keskiviikkona jumpattiin ilman satulaa koska penkkimme heiluu hieman liikaa ja on aika tilata toppaaja tallille. Teimme paljon erilaisia venyttelyitä, mm lieviä laukkasulkuja. Tänään ohjasajoin ponin ja illalla se pääsi vielä kranioitavaksi. Elämä balancessa kun useamman kerran päivässä käy ponia hoitamassa :) Pätkis mukana, tietysti.







Onneksi tätä tämänpäiväistä lämpöä ja valoa on luvattu koko viikonlopuksi. Voi vaikka kotiterdellä kääriä nilkat esiin lahkeiden alta tai vaihtoehtoisesti pitää vielä hetken toppahousuja ja nauttia auringosta tallilla. Sunnuntaina kun ei enää tule juuri pimeääkään, kiitos kesäajan. On sitä jo hyvä tovi odotettukin, eikös :)

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Familydinneriä




Siinä missä moni hevosharrastaja on suunnannut tänä viikonloppuna messukeskukseen katsomaan Horse Fairin tarjontaa tai avannut kilpailukauden kouluradoilla - equipe on ollut käytössä, onnea erityisesti suomiratsukoille hienoista prosenteista! - on Torstenissa ollut itselle riittävästi hevosta tähän viikonloppuun. Siitäkin huolimatta että lauantaina vietin koko päivän kotikeittiössä ja poni sai rapsutukset ja namit ihan muista taskuista :)

Järjestimme pienen familydinnerin Teen kanssa lauantai-iltana ja kyllähän sellaiseen saa koko päivän kulumaan, kun mallailee kukkia ja pohtii jälkiruokia, ottaa lasin viiniä ja katselee kun toinen pesee hiki hatussa ikkunoita. Tarjosimme luomu(joulu)kinkkua pääruuaksi kermaperunoiden ja kesäsalaatin kanssa, bruschettaa mozzarellalla alkupalaksi ja tuulihattuja sekä valkosuklaamanskoita jälkiruuaksi. Tuo kinkku oli ostettu pakkaseen joulun jälkeen alennuksesta, ja kun Teen kanssa ollaan molemmat tällaisia jouluhifistelijöitä niin hyvin pystyi tarjoilemaan kinkkua vielä maaliskuussa, etenkin kun vielä ollaan hetken aikaa talviajassa ;) (Tosin systerini totesi nätisti, että vaan hänen siskonsa voi tarjota päivällisellä joulukinkkua joulunajan ulkopuolella ja söi pääruuaksi lähinnä salaattia ;D) Kesäinen salaatti jonka kruunasi granaattiomenansiemenet, mansikat, saksanpähkinät ja feta pitivät kuitenkin huolen siitä ettei pöydässä oikeasti maistunut ollenkaan joulu vaan herkullinen ruoka ja nostetta parempi tunnelma. Perhe on paras, kiitos ♥

Perjantaina rikottiin ostolakko ja suunnattiin Lohjalle - vink vink Lohjan Modan valikoima ja pieni putiikki jonka nimi ei voisi kuvata liikettä paremmin, eli Ihana - ovat sellaisia paikkoja jonne kannattaa ajaa jopa Espoosta, sillä shoppailun jälkeen voi nauttia kuninkaallisia leivoksia St Honore-konditoriassa ja hevosharrastaja kurkkaa tietty K-Maatalouden laajasta valikoimasta kevään uutuudet. Iltapäivällä kilisteltiin skumpalla, lakkattiin kynnet keväisiksi ja hei, tuo sormus - ihan omilla rahoilla ostettu juurikin tuolta Ihanasta ;) Perjantai-iltana käytettiin kenttää hetken aikaa rapsutteluareenana ja lauantaina aloitettiin dinnerin valmistelut hyvissä ajoin.



Oikea kamera pölyttyi lipaston päällä ruokailun ajan, puhelinkuvat ajavat melkein saman asian :) Tuulihatut kätkivät sisäänsä aprikoosihilloa ja kermavaahtoa. Maistuivat kesältä!

Poni tietysti rulettaa ihan omalla tasollaan, perjantaina puolen tunnin palautteluhölkkä valmennuksen jälkeisenä päivänä ja sunnuntain tiukka treeni suoraan kulkemisesta saivat hymyn huulille, poni on taitava, erityisesti kiemurtelussa ;D Jatkamme harjoituksia - ja tämä onkin parasta, nyt kun on taas alusta missä ei tarvitse ratsastaa pohjan ehdoilla vaan voi pyytää Torstenilta sitä mitä haluaa ja sellaisia korjauksia joita tarvitsee tehdä. Laukassa huomaa parhaiten, miten nopeasti luotto pohjaan tulee takaisin kun kenkien alla on pitoa, pyörivyys ja kääntäminen on aivan eri luokkaa kuin tämän talven jäätiköillä laukatessa. Happy happy ja tietysti ratsastuksen kruunasi pitkät loppukävelyt jonka aikana Torsten sai nautiskella vihreästä. Ajatella että ihan kohta hevostelu muuttuu entistä helpommaksi, kun ruoho vihertää ja (omistajan) laiskoina (tai kiireisinä) päivinä pystyy tarjoamaan ponille sen suurinta herkkua ja päivien parasta antia ihan vain tuoretta vihreää syöttelemällä. Nyt kun jo yhden vapaapäivän jälkeen Torsten näytti että ehdottomasti haluaa tulla töihin ja hengailla harjakiven alla rapsuteltavana. Oltiin muuten viime viikolla valmistuttu ottamaan video harjakivi vs furminaattori eli kummalla saa brassin ponille tehokkaammin tehtyä. Lopulta sellaista oli turha tehdä kun jälkimmäiseksi mainittu eli furminaattori ei irroittanut ponista yhtään karvaa. Muista eläimistä kyllä, mutta hevosen karvanvaihdon yhteydessä harjakivi taitaa olla lyömätön apuväline :)


Sisäänratsastukset olivat ravissa lällyjä mutta laukassa vaikeita.
























Loppuillasta ajattelin kotiin ajellessani (samaan aikaan kun mursin valkosuklaalevystä paloja terveellisenä välipalana) kaivaa lenkkarit esille ja suunnata hölkälle, mutta ihan niin paljon virtaa ei viikonlopun auringonsäteistä vielä talteen jäänyt. Sen sijaan herkuttelimme eilisen päivän ruuilla ja kilistelimme (vesilasein) ihanalle viikonlopulle. Kesään on ihan ok valmistautua hiljakseen, vielä ei keho ole tottunut talven jälkeen siihen että joka ilta pitäisi olla menossa. Hiljaa hyvä tulee; aurinkoista ja rentouttavaa alkavaa viikkoa itse kullekin! :)